Timo Tyrväinen, esimerkki tyhjästä puvusta

Katsoin Aktia pankin pääekonomistia Timo Tyrväistä vieraana TV2:n pressiklubi-ohjelmassa, ja en voinut välttyä vaikutelmalta, että Timo Tyrväinen kuuluu niihin asiantuntijoihin, joista Nassim Nicholas Taleb käyttää nimitystä ”tyhjä puku”. Tyhjällä puvulla hän viittaa näiden asiantuntijoiden osaamisen hyödyttömyyteen, mitä tulee näkemyksen antamiseen ”erikoisalaansa”, taloutta, koskevissa asioissa. Käsittelin NNT:n kirjaa Black Swan aiemmassa kirjoituksessani. Toinen mainio esimerkki tyhjästä puvusta on muuten Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Mistä tällaisen tyhjän puvun sitten tunnistaa? Kuuntele häntä puhumassa hetken verran. Tyhjät puvut rakastavat puhumista yli kaiken, joten tämä ei tuota ongelmia. Tyhjien pukujen puhe koostuu talouskielestä, joka kuulostaa satunnaisesta kuulijasta osaavalta ja asiantuntevalta. Talouskieli on kokoelma termejä, joiden merkityksen hallitsemalla kuulija voi kuitenkin seurata melko vaivatta näiden puhujien puheen sisältöä. Ensimmäinen havainto on, että tyhjien pukujen puheen sisältö koostuu toisten ekonomistien puheista toisin sanakääntein. Lue muutama taloutta käsittelevä artikkeli viikossa, niin huomaat, että tyhjät puvut keskittyvät toistelemaan toistensa sanomisia ilman omaa näkemystä. Yhdessä näiden ekonomistien näkemykset muodostavat konsensuksen, joka ohjaa keskustelua ja asioista lopulta päättäviä talousviisaita.

Tyrväinen ylisti maasta taivaisiin USA:n johdolla tapahtuvaa valtioiden massiivista talouselvytystä. Kritiikittä. Ylioppilas-lehden päätoimittaja esitti hyvän kommentin siitä, kuinka paljon vapautta taloustietäjille lehdistössä annetaan. Taloustietäjät saavat esittää melko vapaasti näkemyksiään ja ennusteitaan, ilman että niitä juurikaan kritisoitaisiin tai että niiden osuvuutta edes tarkasteltaisiin jälkikäteen. Tyrväinen kertoi havainneensa, että makrotalouden ennustaminen on hankalaa eikä ehdotonta varmuutta ole.

Ohjelman välissä oli lisäksi lyhyt toimittajan raportti makrotalouden ennustajien näkemyksistä sekä ennen 2001 teknokuplan puhkeamista, että nykyisen finanssikriisin koittaessa. Toimittaja havaitsi, että näkemykset olivat suurimmalta osalta totaalisen pielessä, tai osumatarkkuudeltaa korkeintaan kolikonheittoa (50%) vastaavia. Tyrväinen vain hymyili ruudussa. Tällaisille tyypeille annetaan näkyvyyttä mediassa ja heille maksetaan puheiden pitämisestä. Surullista on, että ihmisten näkökulmasta tällaisten teenlehdistä ennustajien näkemykset ovat jokatapauksessa arvokkaampia, kuin että näkemyksiä ei olisi lainkaan.

Mainokset

Nassim Nicholas Taleb: Musta Joutsen

Olen juuri lueskelemassa läpi Nassim Nicholas Taleb:n kirjaa Musta Joutsen: Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Kirja pyrkii valottamaan ennustamisen ongelmaa sen kaikissa muodoissa, ja tekee sen varsin ansiokkaasti. Täytyy sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut akateemikon kirjoittamaa kirjaa, jonka ajatus kestää yhtä hyvin kasassa kuin mihin Taleb pystyy. Kirja on etupäässä kritiikki asiantuntijoiden ja akateemisen ajattelun metodeja kohtaan tulevaisuuden tapahtumien ennustamisessa, ja selittämisessä.

Talebin ote asiaan on poikkitieteellinen, ja hän käy tutkimuksiin nojaten läpi ihmisen psykologiaa ja ajatusmalleja. Nämä ovatkin kirjan parasta ja herkullisinta antia. Psykologiset vaikuttimet ymmärtämällä voimme paremmin tulla tietoisiksi omasta ajattelustamme, ja siitä mikä saa meidät myös niin sokeasti arvostamaan näitä moderneja helppoheikkejä, jotka vaikuttavat erityisesti talouden maailmassa tarjoamalla meille helposti pureskeltavia ennusteita. Olisin toivonut kirjalta enemmän suoria neuvoja tämän meitä kaikkia yksilöinä ja laajemmin koko yhteiskuntaa koskettavan ongelman käsittelemiseksi, mutta koska kirja pyrkii etupäässä tuomaan ongelman päivänvaloon, ohjeistusta ongelman tiedostaville ihmisille on tarjolla valitettavan vähän.

Kirjassa käydään läpi myös filosofeja, jotka ovat tiedostaneet ajattelumme virheelliset mallit jo vuosisatoja sitten. Kunnian saavat mm. Hume ja Popper. Täytyy tunnustaa, että tämä kirja sai minut tarttumaan hyllyssä vuosia pölyttyneeseen vanhaan filosofian oppikirjaan, ja päivittämään tietoni.

Ennustajien lisäksi Taleb tuo esiin epäluulonsa asiantuntijoita kohtaan. Asiantuntijat näyttäytyvät hänelle jähmeinä, kaavoihin ja teorioihin sidottuina ihmisinä, joiden osaamisella ei arkielämässä ole juurikaan käyttöä. Tämä lienee suora piikki yliopistomaailmassa harjoitettavaan tutkimukseen. Maailma on äärettömän monimutkainen paikka, ja suurin osa maailman oikeasti tärkeistä tapahtumista, asioista jotka muuttavat historiaa, ovat Mustia Joutsenia, tapahtumia, jotka pysyvät meiltä piilossa eivätkä tule esiin teorioissa. Suosittelenkin kaikkia itseään asiantuntijoina pitäviä sekä akateemisella mielenlaadulla varustettuja tutustumaan kirjaan.

Kirjan on suomentanut alkukielestä Kimmo Pietiläinen. Valitettavasti suomennosta tuntuu vaivaavan jatkuvat anglismit. Lauserakenteet ovat monimutkaisia, ja usein vasta miettimällä lauseen englanninkielistä käännöstä merkitys paljastuu. Kirjan asiasanasto on arvattavasti alkukielellä melko monimutkaista, eikä näitten termien suomenkieliset vastineet ainakaan allekirjoittaneelle paljastaneet täysin merkitystään. Kirjoitus- ja kielioppivirheet ovat myös esillä runsaslukuisina. Suosittelen kaikille vähänkään paremmin englantia osaaville kääntymistä alkuperäiskielisen painoksen puoleen.