Aika ajoin lehdissä kommentoidaan, yleensä kriitikoiden toimesta, suomenkin kanavilla lisääntyvässä määrin näytettäviä dokumentteja, joissa käsitellään insinöörityön kirkkaimpia saavutuksia, valtavia rakennelmia. Monet näistä dokumenteista ovat peräisin Discoveryltä, joka on yhdysvaltalainen maksullinen kanava. Sinänsä ansiokkaat dokumentit saavat mielestäni hieman ansaitsematonta arvostelua osakseen amerikkalaisen käsittelytavan ansiosta: valtavien rakennelmien valmistusta, siirtämistä ja käyttöönottoa seurataan jännitysnäytelmän tavoin, ja kertojan tyyli on voimakkaan narratiivinen. Jenkkityyliin kertojan äänenpainot ja sanavalinnat kielivät äärimmäisestä jännityksestä ja paineesta, ja tämä pyritään välittämään katsojalle asti.
Tämä tyyli eroaa tietysti suuresti suomalaisesta tyylistä, jossa kuuluu viehtymys paremminkin itsensävähättelyyn ja asioiden lakoniseen kerrontaan. Tälle on olemassa englanninkielinen termi, jota jenkit useasti käyttävät ihmetellessään meikäläistä (ja toisinaan myös yleisesti eurooppalaista) kerronta- ja puhetyyliä: understating (style). Kontrasti on voimakas, ja saattaa hätkäyttää tottumatonta suomalaista television katsojaa. Muistan itsekin hämmästelleeni, kuinka “tarpeettomasti” jenkkityylissä hehkutetaan asioita, ja pyritään luomaan draamaa mahdollisimman tehokkaasti.
Sittemmin ymmärsin, että kyseessä on vain kulttuuriero, jonka juuret ovat laajemmassa maailmankatsomuksellisessa erossa. Amerikkalaisen viihteen menestys on seurausta paitsi paljon suuremmista resursseista jolla sitä tehdään verrattuna meikäläiseen, myös draamallisen kaaren korostamiseen ja sen käsittelyn mestarillisuuteen. Joskus samaa näkee yritettävän suomalaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa, jolloin käsittely muistuttaa enemmän tahatonta komiikkaa kuin vakavasti otettavaa draamaa.
Harjoitelkaapa arvon kriitikot asian sisäistämistä, ja yrittäkää olla välittämättä asiasta. Kokonaisen arvostelun kuluttaminen jenkkinarraation väheksymiseen on rasittavaa luettavaa.
Filed under: Kylttyyri, suomifinland
