Törmäsin hiljattain uutisryhmäkeskustelussa erään onnettoman avautumiseen siitä, kuinka hänen parempi puoliskonsa oli ilmoittanut etteivät vastahankitut kookkaat lattiakaiuttimet olleet tervetulleet yhteiseen kotiin. Mies oli myymässä kaiutinpariaan kuuntelematta niitä lainkaan, ja harmitteli samalla naisväen sisustusmakua.
Tämä ongelma lienee useammassakin taloudessa, jossa sisustuksesta päättää enimmäkseen parempi puolisko. On silti mielenkiintoista, kuinka kaiuttimien suunnittelussa toteutetaan edelleen lähes aina poikkeuksetta miehiä miellyttävistä piirteitä. Useita halpoja peruskaiuttimia, jotka kuitenkin kuulostavat suhteellisen tasapainoisilta, ei juurikaan muotoilla peruslaatikkoa pidemmälle, mitä nyt kulmia vähän pyöristellään.
Mikrobitti-lehti teki hiljattain mielenkiintoisen testin “Design-kaiuttimista”, eli kaiuttimista joiden muotoilussa on yritetty hakea jo hieman tyylikkäämpää otetta kuin se peruspuulaatikko, jollaisiksi kaiuttimet usein mielletään. Hintaluokka oli myös hieman kalliimpi, eli useita tuhansia euroja. Testissä oli mukana myös Glorian Koti-lehden sisustustoimittajien näkemyksiä siitä, miten testin kaiuttimet sopivat suomalaisiin koteihin.
“Tuomio oli, jos ei nyt aivan murskaava niin pettynyt kuitenkin. Kaiuttimien ulkonäköä luonnehdittiin kautta linjan liian konservatiiviseksi. Ne näyttivät insinöörien suunnittelemilta, maskuliinisilta ja pompöösisti teknisyydellään pullistelevilta. Ihmeteltiin kuka haluaa sisustaa kotinsa kuin auton. Testin kaiuttimet on suunniteltu kylmään ja paljaaseen kotiin, jota ei ole tarkoitettu asuttavaksi.”
Hyvää, tasapainoista ääntä saa harvoin pienestä kaiuttimesta. On kuitenkin mahdollista rakentaa kotiteatteri, jonka äänentoisto koostuu melko pienikokoisista ja linjakkaasti muotoilluista kaiuttimista. Kaiuttimien väritys sekä vahvat, voimakkaat piirteet taas ovat suunniteltu miellyttämään miehiä, jotka odottavat laitteiltaan tiettyä ylväyttä ja arvokasta olemusta. Nämä odotukset ovat usein suoraan vastakkaisia sille, mitä monet naiset haluavat sisustuselementeiltä. Lainaan vielä Mikrobitin artikkelia:
“Omaperäisyys ei vaatisi paljon. Kaiuttimissa nähtiin mielenkiintoisia muotoja, jotka kaipaavat ympärilleen rohkeampia värejä ja pintamateriaaleja. Erilasiten tekstiilien mahdollisuudet on jätetty käyttämättä kokonaan. Mustan, harmaan ja metallin yhdistelmää pidettiin vanhanaikaisena ja liian varovaisena.”
Henkilökohtaisesti ajatus esimerkiksi vaaleanpunaisista tai oransseista kaiuttimista ei miellytä, mutta tekstiilien käyttö sekä esimerkiksi valkea väritys voisivat olla tervetulleita elementtejä kaiuttimien suunnitteluun. Suorien linjojen ei myöskään tarvitse olla itseisarvo, monet kaiuttimet ovatkin siirtyneet eteenpäin peruslaatikosta kohti pyöreämpää olemusta.
Peräänkuulutan myös miesten laajempaa kiinnostuneisuutta kodin sisustukseen. Tiedän kokemuksesta, että jos yhteisen pesän tunnelma ja viihtyvyys jää vain parin toisen osapuolen vastuulle, voi syntyä tilanne jolloin toinen ei siellä enää viihdykkään. Miesten on siis syytä osallistua sisustukseen, ja tuoda mielipiteensä rohkeammin esille, kyse on kuitenkin paikasta jossa ihminen viettää suurimman osan päivästään. Kaiken ei kotona tarvitse olla söpöä, pyöreää ja sympaattista, vaan osa sisustuksesta voi henkiä myös voimaa ja arvokkuutta.
Filed under: Tyttö-Poika -rajapinta
