Teekkaripiireissä on yleisenä huumorin aiheena seurata humanistiyliopistoissa tehtäviä väitöskirjoja ja graduja. Näihin kuuluvat tutkimukset, joissa vakavalla naamalla tieteen nimissä “tutkitaan” aiheita, jotka kuulostavat enemmän esseen nimiltä kuin uudelta tieteelliseltä tiedolta. Niinkuin nyt lauantaina 19. marraskuuta tarkastettu väitöskirja Suomalaisten hevosten nimet eläimen aseman kuvastajina.
Tekniikan alalla uuden tieteellisen tutkimuksen oikeutuksen validointi on helppoa: se lisää ymmärrystämme maailmasta, ja edistää muuta tutkimusta. Tekniikan piirissä käsiteltävät asiat ovat määriteltävissä selkeästi, matematiikan avulla, eikä tulkintamahdollisuuksia asioiden luonteesta jää.
Humanistien maailmassa asiat ovat toisin, ja tieteen määritelmäkin tuntuu olevan joustavampi. Ihmiset tutkimuskohteena ovat mielenkiintoisia, koska ehdottomia totuuksia on hankala löytää, ja tulkintamahdollisuudet ovat loputtomat. Silti ihmisiä koskevaa tutkimusta tehdään tiukkojen tieteellisten mallien puitteissa, ja logiikan avulla luotavien teorioiden toivotaan kuvastavan edes sinnepäin ihmisten käyttäytymistä, toimintaa ja kulttuuria. Sanoisin, että tämä on elämälle vierasta toimintaa, sillä pohjimmiltaan ihmiset ovat epärationaalisia, eivätkä toimi logiikan tai järjen asettamissa rajoissa. Silti oppineet puurtavat teorioidensa kimpussa kaikilla inhimillisen toiminnan tutkimuksen aloilla, ja rakentavat hienoja norsunluutorneja joiden katveeseen asettua.
Filed under: Teekkarit ja humanoidit
Sorrut nähdäkseni loppukappaleessa sekaannukseen selitettävän ilmiön ja selittävän mallin välillä. Vaikka inhimillinen käyttäytyminen olisi usein epärationaalista, ei tuota toimintaa tutkivan tieteen tietenkään pidä olla epärationaalista.
Oletko lukenut ko. väitöskirjasta edes johdantoa? Mitä tiedät sen metodologiasta? Mitkä ovat sinun akateemiset meriittisi — kuinka korkealta heittelet lokaa alas tuoreen tohtorin niskaan?
Usein päädyn väittelemään luonnontieteilijöiden kanssa metodologiasta, ja katselen kun niiden naamat venähtävät, kun selitän, että minäkin humanistina toimin esim. akustisten mittausten parissa, olen lukenut tieteenfilosofiani ja logiikkani, enkä kumma kyllä käytäkään päiviäni arvottavien tutkielmien tekemiseen. Enkä tyydy
Tieteenfilosofian klassikoita harvemmin tuntevat ne äänekkäimmät humanisteillenaurajat. Ja jostain kumman syystä humanisteja tuntuvat useimmiten mollaavan nimenomaan insinöörit, eikä niinkään yliopistopuolen tieteentekijät. (Jotain korrelaatiota tuntuisi olevan kompleksien systeemien tuntemuksen ja humanisteille naureskelun välillä.)
Jos vielä haluat nauraa humanisteille, pyri sanomaan jotain eksaktimpaa, siitä voisi jo syntyä keskustelua. Tai naura meidän rahoituksellemme. Niin mekin teemme, kun emme muuta voi.